Näin ilmastonmuutos on muuttanut maisemasuunnittelua
Ilmastonmuutoksen edetessä äärimmäisten säätilojen ja äkillisten tuhojen riski kasvaa. Kestävän ympäristön suunnittelussa huomioidaan ympäristön ekologian lisäksi myös yhteiskunnan sosiaalinen ja taloudellinen puoli. Pitkällä aikavälillä elinympäristön hyvä suunnittelu lisää vakautta, mikä tukee myös alueen sosiaalista ja taloudellista kehitystä.
Maisema-arkkitehtien osaaminen on parhaimmillaan maiseman ymmärtämisessä: sen elottomien ja elollisten kerrosten ja prosessien näkemisessä, niiden sovittamisessa ja hyödyntämisessä yhteiskuntien tarpeisiin. Toimivaa ympäristökokonaisuutta ei saa liikaa järkyttää. Ensin tutkitaan ympäristö, piirretään havainnot, prosessit ja toiminnot kartoille. Etsitään toimivia ratkaisuja havaittuihin ongelmakohtiin, ja luodaan lisäarvoa nostamalla maisemassa piilevät mahdollisuudet hyödyksi. Maisemasuunnittelua tulee tehdä suunnittelun jokaisella tarkkuustasolla. Pienemmillä suunnittelukohteilla on merkitystä maiseman suuremman toimivuusvision toteutumiseen.
Viherkerroin auttaa saavuttamaan ympäristötavoitteet
Isoimmissa kaupungeissa asemakaavojen ympäristötavoitteiden toteuttamisen avuksi on kehitetty viherkerroinlaskureita. Viherkerroinluvulla voidaan jo kaavavaiheessa määritellä ympäristön tavoiteltavaa laatua ilmaston ja vesitasapainon säätelijänä ja kaupunkiluonnon osana. Laskuri antaa erialaisia mahdollisuuksia tuottaa hyväksytty lopputulos.
Laskureiden kehittämisellä ja niiden käytöllä maisemasuunnittelun edetessä on työllistävä vaikutus. Suunnittelijat ihmettelevät ja vertailevat niiden painotuksia. Laskuri auttaa suunnittelijaa perustelemaan tilaajalle tekemiään ratkaisuja. Viherkerroinvaatimuksen vuoksi ympäristökokonaisuuden toimivuus on nähtävä yhtä välttämättömänä toimivuutena, kuin aikaisemmin esimerkiksi perinteisen kunnallistekniikan toimivuus on nähty.
Kuntalaisten ja päättäjien aloitteellisuus on lisääntynyt
Yleinen ympäristötietoisuus, -ahdistus ja asennemuutos on saanut ihmisiä aktivoitumaan ja vaatimaan nopeita toimenpiteitä ympäristönsä hyväksi. Kuntalaisten ja poliitikkojen aloitteellisuus ja halukkuus osallistua yhteisen ympäristön kehittämiseen ovatkin tulleet tutuiksi myös kaupunkien viheralueiden suunnittelijoille. Yleisiä alueita halutaan lähiruuan tuottamisen nimissä käyttää viljelyalueina.
Myös hiiltä sitovia puiden taimia lahjoitetaan mielellään istutettaviksi kaupungin maille. Paikan löytäminen puulahjoituksille onkin sitten haastavampi juttu. Kaupunkialueella, etenkin kasvukunnissa, tilan varaaminen puulle, jonka toivotaan saavan kasvaa paikallaan vähintään sata vuotta, on yllättävän vaikeaa. Siinä missä asukas näkee puiden istuttamiselle sopivan alueen, kaupungin maisema-arkkitehti näkee salaojitetun pelinurmen, perhosniityn tai yleiskaavan mukaisen rakennettavan alueen. Yhä useammin asukkaiden ideat haastavat viheralueista vastaavien mah-dollisuutta kunnioittaa puiston alkuperäisen suunnittelijan näkemystä toimintojen järjestämisestä ja kaupunkikuvallisesta ilmeestä. Samalla uudet ideat tulevat hyvin todennäköisesti myös haastamaan suunnitelman aikai-semmin saamaa asukkaiden hyväksyntää.
Resurssiviisautta vaaditaan yhä enemmän
Maisemasuunnittelussa alan yleinen pyrkimys on aina ollut ympäristöystävällinen ja vastuullinen ympäristörakentaminen. Aikaisemmin ammattirakentamisessa oli hylättävä ”isovanhempien opit” ravinteiden ja maamassojen kierrätyksestä tontilla. Kasvualustoja koskevan lannoitelainsäädännön noudattaminen oli haastavaa ja rakentajan takuuajan hoitovastuun vuoksi paikallisten maamassojen juuri- ja siemenpankki oli lähinnä riesa. Nyt halutaan toimia resurssiviisaammin: Hiilipäästöjen vähentämiseksi ja luontokadon ehkäisyksi, maamassojen kierrätystä rakennuspaikoilla suositaan, ja sitä on pienimuotoisen toiminnan osalta helpotettu.
Maisemasuunnittelijan tehtävä on muodostaa viheralueesta visio, joka toteuttaa maaperän kierrätyksen tavoitteita. Hän laatii selkeät suunnitelmat alueen toteutuksesta ja sen edellyttämästä lyhyen ja pitkän aikavälin hoidon tavoitteista.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii erilaiseen estetiikkaan sopeutumista
Edellisillä vuosisadoilla ympäristöä pakotettiin ihmisen määrittelemään muotoon ja istutukset tehtiin lajeittain massoina. Nyt ilmastonmuutoksen vuoksi on ihanteellista luoda mahdollisimman joustavaa, ympäristöä, vihreää kaupunki-infrastruktuuria, joka kestää kuivuutta, satunnaisia talvitulvia ja hyönteisparvia tai polkujuoksutapahtumia. Kasvupaikalle sopivan kasvin valinta ei enää yksistään riitä, sillä kasvupaikan olosuhteet saattavat muuttua. Esimerkiksi varjoisuus voi hävitä hyönteisten tuhottua olevan puuston.
Kasvillisuuden monipuolinen ikäjakauma, kasviheimojen kirjo, geenien monimuotoisuus, kasvilajien dynaaminen levittäytyminen ja ajoittain kuivuvat ja täyttyvät hulevesialtaat ovat meidän vuosisatamme ympäristöihanne. Hallittu hoitamattomuus ja suopeus paikalleen lahoavalle kasvijätteelle on mahdollisuus myös ehkäistä luontokatoa, viivyttää hulevesiä ja tuottaa monia muitakin ekosysteemipalveluita. Voisimme määritellä ympäristön kauneuden ja funktionalismin uudelleen.
Maisemasuunnittelulla on rooli myös energiahankkeissa
Energiantuotannon vihreä siirtymä on suunnannut katseita alueille, jotka eivät aikaisemmin juuri investoijia kiinnostaneet. Maisema-arkkitehdit osallistuvat maakunnallisiin selvityksiin, joissa arvioidaan mahdollisten tuulivoimala-alueiden soveltuvuutta ympäristöönsä. Kun energiantuotantoon sopivimmat alueet ovat selvillä, siirrytään hankekohtaisiin, tarkempiin ympäristövaikutusten arviointeihin. Tuuli- ja aurinkovoimaloiden sekä niihin liittyvien voimalinjojen näkyvyyttä ja sovitusta ympäristöönsä tutkitaan mallinnuksin ja kuvasovituksin, joita voidaan käyttää kunnissa myös päätöksen teon tukena. Uusiutuvan energian tuotantoalueiden muun hyötykäytön kehittäminen on uusi mahdollisuus hyödyntää maisemasuunnittelijoiden osaamista.
Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti
Kansainväliset tavoitteet jarruttavat ilmastonmuutosta sekä ehkäisevät luontokatoa samalla ohjaten maiden sisäisiä suuria strategisia tavoitteita, kuten Suomessa ”Suomi hiilineutraaliksi vuonna 2035”- tavoitetta. Parhaillaan kehitellään ympäristödirektiivejä, -lainsäädäntöä ja erilaisia kannustimia myös luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentämättömyyden varmistamiseksi. Jotta kiireelliset toimenpiteet eivät veisi ”ojasta allikkoon”, tarvetta maisemasuunnittelun ja -rakentamisen tutkimukselle on. Sen rahoituksellekin olisi painavat perusteet.
Uusi rakentamislaki astuu voimaan vuoden 2025 alusta. Se tuo ilmastonmuutoksen torjunnan kattavasti osaksi rakentamisen lainsäädäntöä. Lain ja uusien ohjeistuksien sisäistäminen sekä suunnittelutyön parhaiden käytäntöjen etsiminen ja vakiinnuttaminen ovat jatkuvia prosesseja.
Maisemasuunnittelijoilta vaaditaan resilienssiä ja kykyä innostua uudesta. Työn merkityksellisyyden tuntemisesta ei kuitenkaan ole puute. Mehän pelastamme maailman.
